Katse eteenpäin (kolumni, E-U 24.11.2022)

Etelä-Uusimaa

Kvarnströmin kanta

24.11.2022

Katse eteenpäin

Olen luonteeltani puolustaja. Joukkuelajeissa valitsen - ainakin ensiksi - automaattisesti pakin paikan. “Sopisit puolustusasianajajaksi” sanoi äitini nuoruudessani. Ei sen takia, että arvosanani olisivat olleet niin erinomaisia, vaan juuri luonteeni takia. Ja ei siis asianajaja yleisesti vaan juuri puolustusasianajaja, koska aina kun koin, että jotakuta kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti, niin raivostuin ja halusin ryhtyä auttamaan.

En kuitenkaan valinnut juridiikkaa, vaan päädyin opiskelemaan jotain paljon epämääräisempää pääainetta: Filosofiaa. Sekä räppärinä, toimittajana että poliitikkona olen kuitenkin ryhtynyt puolustamaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä kuten köyhiä, työttömiä, sairaita, vähemmistöjä, pakolaisia ja ns. paperittomia. Olen huomannut, että mitä heikommassa asemassa olevaa ihmisryhmää puolustan, sitä röyhkeämpi on saamani palaute ja vihapostin määrä kasvaa. Näitä palautteita on tullut silloin tällöin tällä kaudella.

Olen luonnollisesti jatkuvasti puolustanut myös Marinin hallitusta ja osallistunut melkein jokaiseen välikysymyskeskusteluun. Niin nyt marraskuussakin. Taustalla oli EU-komission ehdotus ns. ennallistamisasetuksesta. Sen tarkoituksena on luonnon monimuotoisuuden pelastaminen eli suuri ja tärkeä kokonaisuus. Itse välikysymys taas oli minun mielestäni lähinnä pikkumainen ja lyhytnäköinen. Perustelin kantaani sekä juridisesti että poliittisesti:

Oikeudellisesti komission ehdotuksen toissijaisuusperiaatteenmukaisuutta on vaikea arvioida, koska ehdotuksessa on tietoaukkoja. Suomen linja on ollut koko ajan se, ja on edelleen, että metsäpolitiikka kuuluu kansalliseen päätösvaltaan. Tätä kunnioittaen meidän pitää tehdä enemmän, jotta siirrymme luonnon monimuotoisuuden heikentämisestä sen vahvistamiseen.

Poliittisesti totesin salissa näin: oppositio sanoo yhteen ääneen, että hallituksen sisäiset ristiriidat ovat ongelma Suomen edun kannalta. On kuitenkin lähes naurettavaa väittää, että ristiriitoja ei olisi jos roolit olisivat päinvastaiset niin, että EU-myönteinen Kokoomus ja EU-kriittiset Perussuomalaiset olisivat samassa hallituksessa keskenään.

Aitona puolustajana sanoin myös, että pääministeriin kohdistuvat laiminlyöntisyytökset ovat täysin tuomittavia ja että “kukaan muu kansanedustaja ei olisi onnistunut pääministerinä Sanna Marinia paremmin”.

Eduskuntavaaleihin on vain hieman yli neljä kuukautta, ja sen huomaa eduskuntatyössä. Uskon, että vaalikuume ja gallupluvut ovat vaikuttaneet nykyiseen ilmapiiriin enemmän, kuin tosiasialliset erimielisyydet. Eli haasteissa ei ole ollut kyse ainoastaan saamelaiskäräjistä. Siitä minulla on muuten selkeä kanta: Marinin hallituksen suunnittelema saamelaiskäräjälain uudistus pitää viedä maaliin tällä kaudella. Se on ihmisoikeuskysymys.

Tällä viikolla hyväksyimme eduskunnassa hoitotakuulain. Siinä ehdotetaan tiukennettavaksi perusterveydenhuollon kiireettömään hoitoon pääsyn määräaikoja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että potilaan pitäisi saada arkipäivisin virka-aikana saman päivän aikana yhteys perusterveydenhuoltoon ja saada yksilöllinen arvio hoidon tarpeestaan. Tämän jälkeen pitäisi päästä kiireettömään hoitoon seitsemässä vuorokaudessa. Valiokunnan lausunnossa vaadimme toimenpiteitä sen eteen, että Suomessa voidaan ottaa käyttöön omalääkärimalli.

Tämä koskee meistä jokaista ja on hieno parannus nykymalliin. Onko se nykyisillä resursseilla mahdollista toteuttaa? Ei ole, mutta juuri sen takia tähän tulee lisärahoitusta ensi vuoden valtion budjetissa. Samalla käy yhä selvemmäksi, että hoitovelka luultavasti vaati enemmän rahaa kuin on suunniteltu. SDP on valmis panostamaan lisää rahaa sotepalveluihin. Jos hoitovelasta ei pidetä huolta niin kustannukset vain siirtyvät eteenpäin ja iskevät pahemmin tulevaisuudessa. 

Uudenmaan sote-näkökulmasta on hienoa ja äärimmäisen tärkeää, että ministerityöryhmä linjasi viime viikolla hyvinvointialueiden rahoituslain muutoksista. Siirtymätasaus muuttuu tavalla, josta esimerkiksi Länsi-Uusimaa hyötyy. Uusimaa hyötyy myös siitä, että hallitus on osoittamassa lisärahoitusta yliopistosairaaloita ylläpitäville hyvinvointialueille.

Eli puolustan myös hyvinvointiyhteiskuntaa laajasti. Puolustaminen ei ole sama asia kuin säilyttäminen. Palveluita pitää kehittää. Puolustajan katse on eteenpäin - konservatiivinen taas katsoo taaksepäin.

Olen arvoliberaali, mutta en ole talouspoliittinen uusliberaali, päinvastoin. Olen huolissani siitä, että erot suomalaisten varallisuudessa ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä. Ylimmän yhden prosentin varallisuus on jopa viisinkertaistunut, kun taas alimmassa 90 prosentissa varallisuuden kasvu on jäänyt vähäiseksi. Tämä käy ilmi Kalevi Sorsa-säätiön uudesta raportista. Tilanne, jossa rikkain prosentti maksaa suhteellisesti vähemmän veroja kuin keskituloinen palkansaaja, on kaukana oikeudenmukaisesta.

Onneksi eriarvoistumista voidaan torjua poliittisilla päätöksillä. Tällä kaudella Suomen politiikka on muuttunut oikeudenmukaisempaan suuntaan monella tavalla. Nyt on kyse siitä, mitä tapahtuu ensi kevään vaaleissa. Onko meidän seuraava pääministeri Orpo vai Marin? Sinä päätät.

Johan Kvarnström

Kansanedustaja (SDP)

Raasepori