Tulevaisuuskysymys

Tulevaisuuskysymys

Ajat muuttuvat. Nykyiset nuoret kasvavat erilaisessa maailmassa ja ympäristössä kuin oma sukupolveni ja omaani edeltäneet sukupolvet.

Vauhti on kiihtynyt. Paineet ovat suuret. Digitaalisen ajan ja some-maailman tahti on itse asiassa sairaalloinen ja kestämätön. Olen kokenut sitä suuren osan aikuiselämääni, mutta nykyiset nuoret altistuvat sille jo varhaisesta iästä lähtien.

Samalla suuret ja ennalta-arvaamattomat tekoälyn seuraukset odottavat kulman takana.

Lisäksi ilmastokriisi jatkuu huolestuttavassa laajuudessa.

Vaikka maailmasta on tullut rauhallisempi viime vuosikymmeninä, tilanne on nyt vakava, kuten me kaikki tiedämme. Voimme seurata kriisejä reaaliajassa ja maailma voi arjessamme tuntua yhä sotaisammalta ja uhkaavammalta.

Nuorilla on huoli tulevaisuudestaan niin maailmanlaajuisesti kuin oman elämänsä, arkipäivänsä kannalta. Tätä eivät paranna hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan, jotka kohtelevat kaikista kovimmin 18-24-vuotiaita.

Samalla työmarkkinoiden vaatimukset ovat kasvaneet. Siksi on hyvä asia, että laajennetusta oppivelvollisuudesta, jota suuri osa oikeistosta vastusti viime kaudella, on tullut uusi normaali.

Toisen asteen jälkeen yhä suurempi osuus nuorista tulee tarvitsemaan myös korkeakoulutuksen ajan myötä.

Tämä tulee vaatimaan riittävän määrän opiskelupaikkoja, jotka ovat oikeudenmukaisesti sijoitettuja väestömäärään nähden. Ja tämä vaatii mahdollisuuden opiskella ilman, että joutuu vaikeaan velkaantumiseen.

On totta, että opiskelu on viime vuosina ollut yhä enemmän lainarahoitteista, myös edellisen hallituksen aikana. Jos lisäämme siihen päälle inflaation, voimme kaikki ymmärtää, ettei opiskelijoiden toimeentuloon liittyvä huoli ainakaan ratkea sillä, että hallitus jäädyttää opintorahan indeksikorotukset ja leikkaa asumistukea.

Se, että hallitus haluaa tarkastella koko opintotukea kokonaisuutena, on sinänsä hyvä asia; kysymys on siitä, millainen uudistus tulee lopulta olemaan. On kuitenkin nurinkurista heikentää ensin opiskelijoiden taloudellista tilannetta entisestään ja sitten ottaa kokonaisuudistus käsittelyyn.

Yksi asia on joka tapauksessa varma: hallituksen toimilla opiskelusta ei tule vähemmän lainapainotteista, päinvastoin. Ja tämä vaarantaa tasa-arvoisen oikeuden koulutukseen.

Puolustukseksi kritiikkiin sanotaan usein, että Suomi tarjoaa edelleen korkealaatuista maksutonta koulutusta ja sen lisäksi opintotukea. Se on totta ja hienoa, mutta emme kuitenkaan välitä tarpeeksi tuosta järjestelmästä, jos sallimme kehityksen lähteä väärään suuntaan.

Vertailut muihin maihin ovat myös ongelmallisia, ellei oteta huomioon maiden kokonaisuuksia. Tiedämme, että useimmilla mittareilla pohjoismainen hyvinvointivaltio on ollut yksi menestyksekkäimmistä. Meidän tulisi vaalia tätä mallia, jossa tasa-arvo on kannatteleva tekijä. Silloin lapsilla ja nuorilla on paremmat edellytykset ja syyt luottaa tulevaisuuteensa.

Lisäksi on todettava, että hallituksen useat toimenpiteet saavat kritiikkiä paitsi sen takia, että ne vaikeuttavat ihmisten arkea, mutta myös siksi, että ne saattavat olla kalliimpia pitkällä aikavälillä. Tämä horjuttaa hallituksen argumenttia.

Nuorten etu ei ole se, että tulotasoerot kasvavat entisestään ja tasa-arvo heikkenee. Kaikki ovat nuoria vain kerran, ja on meidän velvollisuutemme ymmärtää, mitä se merkitsee 2020-luvun politiikassa ottaa nuorten tulevaisuus huomioon oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla. Tähän kuuluu se, että nuoret otetaan paremmin mukaan ja heitä kuunnellaan enemmän.

SDP, vihreät ja vasemmistoliitto kysyivät välikysymyksessä yhdessä:  Miksi hallitus säästää paljon tukea tarvitsevien nuorten hyvinvoinnin kustannuksella laskemalla lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa sekä heikentämällä mahdollisuutta kuntoutukseen ja riittäviin mielenterveyspalveluihin, ja pitääkö hallitus oikeudenmukaisena leikkauspolitiikkaa, joka kohdistuu juuri nuoriin, kasaa nuorten harteille kohtuuttoman taakan ja heikentää nuorten uskoa tulevaisuuteen?

Hallituksen vastaukset eivät olleet tarpeeksi vakuuttavia, joten äänestimme hallituksen luottamuksesta. Kantanti oli selvä ja äänestin EI, sillä nuorilta leikkaaminen on väärin ja reilumpiakin vaihtoehtoja löytyy.

Tällä viikolla keskustelemme paljon oppositiopuolueiden vaihtoehtobudejeteista. SDP:n vaihtoehto tarkoittaa pikkasen vähemmän velkaa, vähemmän köyhyyttä, ilmastotavoitteista tai kasvusta kuitenkaan tinkimättä.

Johan Kvarnström

Kansanedustaja (SDP)

Raasepori