Anförande om Yle-berättelsen. Puheenvuoro Yle-kertomuksesta.

Försvarar Yle mot nedskärningar i mitt första plenumanförande den här perioden. Kauden ensimmäinen puheenvuoroni täysistunnossa. Puolustan Yleä leikkauksilta.

2.5.2023:

Ärade talman, arvoisa puhemies,

Ylen viime vuoden toimintakertomus osoittaa, että suomalaiset käyttävät ja arvostavat Ylen palveluita, ja että suomalaiset luottavat Yleen. Tarvitsemme kaikkien saavutettavissa olevaa julkista palvelua, luotettavaa journalismia, kulttuuria, urheilua ja viihdettä.

Me kansanedustajat olemme vastuussa Ylen toimintaedellytysten turvaamisesta. Sen sijaan meidän ei tule sekaantua sen toimitukselliseen työhön, vaan se vaatii journalistista itsenäisyyttä.

Yleisellä tasolla, on aina olemassa kaksi uhkakuvaa:

Toinen on se, että johtavat poliitikot käyttävät julkista palvelua omana äänitorvenaan, kuten on valitettavasti käynyt monissa maissa, samalla kun yksityisten mediayhtiöiden toimintaa on vaikeutettu, jos ne eivät ole tanssineet vallanpitäjien pillin mukaan.

Toinen uhkakuva taas on toinen ääripää, jossa julkista palvelua heikennetään tuntuvasti.

Tällä hetkellä jälkimmäinen vaihtoehto herättää enemmän huolta, koska osa tällä hetkellä Säätytalossa kokoontuvista puolueista on ehdottanut aika isoja leikkauksia Ylen toimintamenoihin.

Ylen heikentyminen olisi haitallista yhdenvertaisuuden, demokratian ja demokraattisen keskustelun kannalta. Näinä disinformaation levittämisen ja some-kuplien aikoina tarvitaan yhteisiä foorumeita, jotka eivät ole riippuvaisia kaupallisuudesta, ja jotka ovat kaikkien saatavilla.

Kuten kertomuksessa lukee: ”Ylen julkaisutoiminta ja sisältöjen tuotanto perustuvat riippumattomuuteen, Ylen arvoihin ja alan eettisiin periaatteisiin.” Se on tärkeää, kuten rahoituskin.

Arvoisa puhemies,

Kertomuksessa mainitaan luonnollisesti myös paljon huomiota herättänyt Yle-lain muutos, jolla päivitettiin muun muassa tekstisisältöjä koskevia sääntöjä. Käytännössä muutos ei kuitenkaan ollut niin suuri kuin mitä jotkut olivat pelänneet.

Mielestäni sellainen lainsäädäntö, joka tarkasti erottelee eri tekniikat toisistaan, on vanhentunutta. Nykyään Yle ei toimi pelkästään radiossa ja televisiossa. Ja lehtitalot tekevät muutakin kuin pelkästään tekstiä ja kuvia sisältäviä lehtiä, ja kutsuvat itseään sen takia myös usein mediataloiksi.

Digiaikana ei ole tarkoituksenmukaista ylläpitää teknologiaan perustava keinotekoista jakoa. Riippumatta siitä, että työskenteleekö valtiosalissa tapaamamme toimittaja Ylelle vai yksityiselle yhtiölle, hän voi tehdä videoita, blogikirjoituksia, tekstejä, videoblogijulkaisuja, podcasteja, radio-ohjelmia, televisio-ohjelmia, tekstiä sisältäviä some-kuvia, twiittiä, livelähetyksiä tai ihan mitä vaan.

Lainsäädäntöä olisi tarpeen uudistaa tältä osin, varsinkin EU-tasolla. Liikenne- ja viestintvaliokunnan mietinnössä Yle-laista lukeekin, että “EU-oikeuteen sisältyviä jaotteluja tekstimuotoiseen tai audiovisuaaliseen sisältöön on pidetty asiantuntijakuulemisessa osin jo vanhanaikaisina.”

Arvoisa puhemies,

Yle-laki ilmensi myös eräänlaista kädenvääntöä yksityisten yhtiöiden ja Ylen välillä. Mutta niiden suhde ei ole pelkästään riitaisa. Myös hyvästä yhteistyöstä on olemassa esimerkkejä, kuten kertomuksesta käy ilmi.

Sitä tarvitaan. Kaikki mikä on hyväksi yhdelle uskottavan sisällön tuottajalle, hyödyttää kyllä laajemminkin vakavaa journalismia, koska se lisää sen kiinnostavuutta. Ylen ja yksityisten yhtiöiden välillä ei tarvitse olla suurta vastakkainasettelua.

Pidämme varmasti kaikki tärkeänä myös, että kaupallisen median toimintamahdollisuuksista huolehditaan.

Se, että Ylellä ei ole mainoksia ja kaupallisia yhteistyökuvioita, on mielestäni kuitenkin hienoa, ja se on hyvä periaate, josta on syytä pitää kiinni. Näin ei ole kaikissa julkisen palvelun mediayhtiöissä kaikissa verrokkimaissa, kuten kertomuksesta käy ilmi.

Ärade talman,

Avslutningvis ett par kommentarer om Yles verksamhet på svenska vad gäller just denna berättelse.

Svenska Yles del av berättelsen är inte helt tydligt utmärkt. Svenska Yles del börjar på sidan 36 i den svenskspråkiga versionen med underrubriken “Svenska Yle - innehåll och tjänster”. Svenska Yle saknar alltså en egen huvudrubrik och är med som en av flera genrer, men sedan är följande underrubrik “innehåll och utgivning” angiven som en ny genre medan det är en fortsättning på texten om Svenska Yle.

Svenska Yles del kunde vara tydligare i berättelsen vad gäller formen. Till innehållet har jag inget att påpeka.

Till sist, grattis till Yle för att folk är ännu mer nöjda med Yle än tidigare år.

Det avgörande nu till näst är att Finland får ett regeringsprogram som tryggar Yles verksamhet och inte motsatsen.

Tack, kiitos