Öljyntorjunta uuteen valoon Suomenlahdella

Jätin keväällä kirjallisen kysymyksen öljyvahinkoihin varautumisesta. Sisäministeri Krista Mikkosen vastaus toi paljon tietoa, mutta silti minulle jäi jatkuva huoli, erityisesti saariston öljytorjunnasta. 

“Suomen nykyinen öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntavalmius on hyvä, muttei riittävä.”

Tämä sitaatti löytyy Rajavartiolaitoksen kotisivuilta. On siis kyse viranomaisesta, joka vastaa ympäristövahinkojen torjunnasta avomerellä. Tämän lukeminen vuosi sitten oli minulle herätyskello, ja kansanedustajana tunsin velvollisuutta perehtyä asiaan, nostaa sen keskusteluun ja vaikuttaa, jotta voisimme mahdollisimman nopeasti rehellisesti sanoa, että valmius on riittävä.

Asia on monitahoinen, koska on kyse hallintomuutoksesta (siirto ympäristöministeriöltä sisäministeriölle), öljysuojarahaston lakkauttamisesta ja uusista haasteista koskien vanhenevaa torjuntakalustoa. Tämän lisäksi meidän pitää ottaa huomioon myös uusi turvallisuuspoliittinen tilanne.

Nord Stream-kaasuputkivuotojen jälkeen on puhuttu paljon uudesta uhasta, joka kohdistuu meri-infraan, esimerkiksi kaapeleihin. Tässä yhteydessä on otettava huomioon se, että myös laivaliikenne voi joutua sabotaasin kohteeksi, erityisesti öljynkuljetukset, josta tai joihin on helppo kohdistaa tuhotyötä. Suomenlahti on Itämeren yksi vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista, sen pohjoisrannan luonto on uhattuna ja öljyvahingon riski on aina olemassa jo ilman sabotaasiakin.

Teoriassa meillä on kaikkiaan tusinan verran aluksia, jotka voivat osallistua pelastustehtäviin Suomenlahdella. Niiden yhteinen kapasiteetti määrällisesti on noin 7000 tonnia, kun isojen öljyä kuljettavien alusten vahinkojen suuruus voi kyseisellä merialueella olla jopa kymmeniä tuhansia tonneja.

Ministerin vastauksessa mainittiin sopimusalukset, mutta siinä ei puhuttu niiden vähäisestä kapasiteetista tarpeeseen nähden.

Mutta niitä aluksia, jotka laskennallisesti ehtisivät torjumaan katastrofia saaristossa ja rannikkoalueilla, on arvioni mukaan vain kourallinen edellyttäen, että muut olosuhteet, esimerkiksi tuulen voimakkuus ja suunta, eivät olisi esteinä.

Lisäksi saaristossa satojen saarien ympäröivillä matalilla vesialueilla aluksilla tehtävät torjuntatoimet ovat tunnetusti suorastaan mahdottomia.

On ilahduttavaa, että kykyä toimia myös kemikaalivaaran uhatessa parannetaan kahden uuden ulkovartiolaivan myötä. Öljyntorjuntaa koskien alustorjunnan keräyskapasiteetti ei lisäänny suuresti, eikä talteenottokapasiteetti uusien alusten avullakaan kuitenkaan riitä vahingon torjuntaan.

Vastauksessa kerrotaan, että onnettomuuden jälkeisten ensimmäisten päivien aikana tehtyjen toimenpiteiden merkitys on ratkaiseva. Kannan huolta siitä, että Suomenlahdella aikaa ei ole edes vuorokautta ennen kuin öljy suosiollisella säällä ajautuisi rannoille.

Ministerin vastauksessa kerrotaan, että alusten lähtövalmius on 24/7/360. Jokaisella aluksella on kuitenkin oma valmius ja lähtöaikansa, joka suuresti vaikuttaa keräilyyn ehtimisen Suomenlahden olosuhteita koskien.

Meidän pitää avoimesti tunnistaa kapasiteettivaje ottaen huomioon Itämeren uusi kiristynyt tilanne sabotaasiaikoina, ja huomioida että aikaa toimimiseen on paljon vähemmän Suomenlahdella kuin muualla Itämerellä.

Jos öljyvahinko tapahtuu, monet tulevat jälkiviisaina puhumaan siitä, miten paljon paremmin meidän olisi pitänyt valmistautua suojaamaan herkkää saaristoamme, rannikkoamme sekä ihmisille ja ekologialle aiheutuvaa uhkaa ja tuhoa vastaan. Vahingon jälkisiivous on myös erittäin kallista, sekä ekologisesti että taloudellisesti.

Päättäjänä koen ongelmalliseksi sen, että asiasta ei juuri käydä julkista keskustelua. Syy voi olla se, että asia on teknisluonteinen - kunnes jotain sattuu.

Johan Kvarnström 

Kansanedustaja, SDP

Ympäristövaliokunnan jäsen

Raasepori