Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittinen selonteko - Statsrådets människorättspolitiska redogörelse

Remissdebatt, lähetekeskustelu 16.2.2022:

Ärade talman, arvoisa puhemies,

Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittinen selonteko on keskeinen ja äärimmäisen tärkeä asiakirja. Siinä keskitytään politiikan ja juridiikan kansallisesti ja kansainvälisesti tärkeimpiin elementteihin. Selonteko tuo ansiokkaasti esiin ajankohtaisia muutoksia, trendejä ja ilmiöitä päähuomion kiinnittyessä perus- ja ihmisoikeuksiin. 

Eräs esimerkki huolestuttavista kehityssuunnista on autoritarisuuden uusi nousu. Toinen esimerkki on anti-gender -liikehdintä, joka ”vastustaa naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämistä ja sukupuolten tasa-arvoa”.

Suomen linja näissä kysymyksissä on vastuullinen ja voimakkaasti ihmisoikeuksia puolustava. Toivottavasti pysymme aina tällä tiellä.

Tärkeintä, oleellisinta ja ratkaisevinta on se, että me ”edistämme oikeusvaltioperiaatteen toteutumista kaikessa toiminnassa kansallisesti, Euroopan unionissa sekä ulko- ja kehityspolitiikassa YK:ssa ja alueellisissa järjestöissä”.

Myös se on tärkeää, että selonteon mukaan ”ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden kato uhkaavat perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja niiden merkitys ihmisoikeuskysymyksenä on kasvanut”.

Lisäksi on myös aihetta korostaa seuraavaa, nyt siteeraan: ”Taloudellisella ja sosiaalisella eriarvoisuudella on vahva yhteys perus- ja ihmisoikeuksien

puutteelliseen toteutumiseen.”

Tietenkin on syytä mainita myös poikkeusolot ja koronakriisin käsittely. Tältä osin selonteossa todetaan, että ”Suomi tuomitsee koronapandemian varjolla tehdyt ihmisoikeusloukkaukset”. Samalla meidän on jatkuvasti oltava itsekriittisiä ja tarkasteltava kriittisesti omia toimiamme pandemian suhteen, aivan kuten kaikessa muussakin. Emme saa sortua omahyväisyyteen, vaikka pyrimme ja olemme pyrkineet hyvään juuri ihmisoikeuksien kannalta. Olemme onnistuneet hyvin, mutta emme saa koskaan suhtautua asiaan kevyesti tai tottua liiaksi poikkeuksellisiin toimenpiteisiin.

Arvoisa puhemies,

Selonteossa on paljon tärkeitä näkökulmia ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseen.

Siinä mainitaan, että Suomi toimii aktiivisesti perheväkivallan torjumiseksi, ja että hallitus antoi syksyllä esityksen naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävän perustamisesta.

Se on tärkeää. Maamme ongelmat ja suuret tarpeet tällä saralla voitaisiin kuitenkin tuoda avoimemmin ja rehellisemmin esiin. Kuten se, että tarvitsemme vielä enemmän turvakotipaikkoja ja ennalta ehkäisevää työtä asenteiden muuttamiseksi perusteellisesti. Myös tältä osin meillä on henkilöstön rekrytointiongelmia.

Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa ei juurikaan käsitellä ihmisoikeuksia lasten näkökulmasta. Lapsen oikeuksien sopimuksen henki on mukana, mutta sen toteuttamisen suhteen tarvitaan lisää konkretiaa. 

Tämän päivän päiväjärjestyksessä on käsiteltävänä myös Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2022. Siihen sisältyy kolme ehdotusta, jotka liittyvät vahvasti ihmisoikeuspolitiikkaan, ja nämä aiheet voisivat sisältyä myös tähän selontekoon.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo muun muassa, että lapsen edun ensisijaisuus tulee tulevaisuudessa sisällyttää perustuslain perusoikeussäännöksiin, ja että Suomessa tulee käynnistää lastensuojelulain kokonaisuudistus.

Ihmisoikeussopimuksia on useita, ja niistä lapsia koskevat korostavat oikeuksia vahvimmin, mikä on täysin ymmärrettävää ja perusteltua.

Suomen linja maahanmuuttokysymyksissä on edelleen melko tiukka lasten suhteen. Turvapaikkahakemusten ja muilla perusteilla myönnettävien oleskelulupien hakemusten yhteydessä lapsen etua käsitellään usein puutteellisesti. Tämä johtaa usein perheiden erottamiseen, mikä ei voi olla lapsen edun turvaamista.

Esimerkiksi lapsi, jolla on suomen kansalaisuus ja jonka toinen vanhempi on suomen kansalainen, voi joutua elämään siten, että hänen toinen vanhempansa on vaarassa joutua karkotetuksi lapselle vieraaseen maahan milloin tahansa, vaikka tämä ei olisi syyllistynyt väkivaltarikokseen. Se ei ole inhimillistä ja se voi myös olla ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa, mikä on vielä vakavampaa.

Arvoisa puhemies,

Selonteon mukaan ”vähemmistöihin kuuluvat henkilöt kokevat, että heihin kohdistuvat asenteet ovat koventuneet”. Sen, mitä vähemmistöjä tämä koskee, on oltava selvillä, jotta toimenpiteisiin voidaan ryhtyä tehokkaasti. Tähän tarvittaisiin siis täsmennystä.

Tässä ei taida nyt olla kyse kielellisistä vähemmistöistä. Esimerkiksi vuoden 2020 Kielibarometrin mukaan kieli-ilmapiiri koetaan vastaavanlaiseksi kuin vuonna 2016, ja tietojeni mukaan uskaltaisin tehdä valistuneen arvauksen, että kieli-ilmapiiri ei ole heikentynyt vuodesta 2020.

Svensk version:

Ärade talman,

Statsrådets människorättspolitiska redogörelse är ett centralt och oerhört viktigt dokument. Det tar fasta på de viktigaste elementen i politiken och juridiken, nationellt och internationellt. Redogörelsen tar förtjänstfullt fram aktuella ändringar, trender och fenomen samtidigt som den håller fokus på de grundläggande mänskliga rättigheterna. 

Ett exempel på en oroväckande trend är ett nytt uppsving för auktoritära styren. Ett annat gäller Anti-gender–rörelsen som #motsätter främjandet av kvinnors och sexuella minoriteters och könsminoriteters rättigheter samt jämställdhet.”

Vad gäller Finlands linjer i dessa frågor håller vi en ansvarsfull linje som starkt försvarar de mänskliga rättigheterna. Må vi alltid hållas på den vägen.

Bland det mest grundläggande, elementära och avgörande är att vi “främjar efterlevnaden av rättsstatsprincipen i all nationell verksamhet, inom EU, inom utrikes- och utvecklingspolitiken i FN samt i regionala organisationer.”

Det är också av stor vikt att redogörelsen för fram att “klimatförändringen och den minskade biologiska mångfalden hotar tillgodoseendet av de grundläggande och mänskliga rättigheterna” och att “deras betydelse som människorättsfrågor har vuxit.“

Därtill kan inte understrykas nog att - citat - “Den ekonomiska och sociala ojämlikheten står i starkt samband med att grundläggande och mänskliga rättigheter tillgodoses bristfälligt.”

Det är givetvis på sin plats att undantagsförhållande och coronakrisens hantering tas upp. Här konstateras att “Finland fördömer människorättskränkningar som begåtts med pandemin som förevändning.” Samtidigt måste vi konstant vara självkritiska till våra egna handlingar i frågan, precis som i övrigt och inte hemfalla åt självbelåtenhet, hur god viljan än är och varit, just i människorättsligt avseende. Vi har lyckats bra, men får aldrig ta lättvindigt på frågan eller bli för vana vid exceptionella åtgärder.

Ärade talman,

Redogörelsen omfattar mycket som är angeläget och av enorm vikt för att främja förverkligandet av mänskliga rättigheter.

En sak som nämns är att Finland är aktivt i bekämpande av familjevåld och att regeringen i höstas lämnade en proposition om att inrätta en självständig och oberoende uppgift som rapportör om våld mot kvinnor.

Det är viktigt. Vad som kunde komma mer öppet och ärligt fram är våra problem, enorma behov på området. Att vi behöver ännu fler skyddshemsplaster och förebyggande arbete med grundläggande attitydförändringar. Även här är svårigheten att rekrytera personal reell.

Ett perspektiv som inte är väldigt tydligt närvarande i Statsrådets människorättspolitiska redogörelse är mänskliga rättigheter ur barnens perspektiv. Barnkonventionens anda finns med, men förverkligandet behöver konkretiseras. 

På dagordningen i dag finns också Barnombudsmannens berättelse till riksdagen 2022. Den omfattar tre förslag som starkt berör människorättspolitiken och ämnena kunde ingå även i denna redogörelse.

Barnombudsmannen anser bland annat att det faktum att barnets bästa ska komma först i framtiden bör införas i de grundläggande rättigheterna i grundlagen och att en totalreform av barnskyddslagen bör inledas i Finland.

Människorättskonventionerna är flera, och de som berör barn betonar rättigheter starkast, vilket är helt förståeligt och försvarbart.

Finland har fortfarande i invandringsfrågor en ganska sträng linje då det kommer till barn. I ansökningar om asyl eller uppehållstillstånd på andra grunder behandlas barnets bästa ofta på ett otillräckligt sätt. Och utfallet blir i flera fall att familjer splittras, vilket inte kan vara att trygga barnets bästa.

Till exempel kan ett barn med finskt medborgarskap och med en förälder med finskt medborgarskap leva med att andra föräldern - utan att ha begått våldsbrott - riskerar utvisas till ett för barnet främmande land när som helst.  Att detta inte är medmänskligt är en sak, att det kan strida mot människorätten en annan och ytterligare allvarligare.

Ärade talman,

Det står i redogörelsen att “personer som tillhör minoriteter upplever att attityderna mot dem har blivit hårdare.” Vilken typ av minoriteter är det frågan om, det måste stå klart för att åtgärder ska kunna vidtas effektivt. Här kunde det alltså vara på sin plats med precisering. Det torde inte handla om språkliga minoriteter nu.

Till exempel visade Spårkbarometern 2020 att språkklimatet upplevs snarlikt som år 2016 och utifrån vad jag känner till om frågan vågar jag på den kvalificerade gissningen att språkklimatet inte blivit sämre sedan 2020.

Redogörelsen:

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163675