Kaksi kansalliskieltä on vahvuus

Johan Kvarnström. Kuva/Foto: Jukka-Pekka Flander/SDP

Suomen perustuslain pykälä 17 määrää, että kansalliskielemme ovat suomi ja ruotsi. Tähän on historiallisia syitä, jotka eivät liity pelkästään menneisyyteen. Päinvastoin maamme kahdesta kansalliskielestä on tullut osa Suomen identiteettiä ja kansakunnan ominaispiirre. Kansalliskielet ovat osa kaikkien suomalaisten kulttuuriperintöön kuuluvaa kielellistä kiinnostusta, josta voimme olla ylpeitä, lisäksi ne ovat sekä nykyajan että tulevaisuuden vahvuus.

Tämä pitäisi hyväksyä. Perussuomalaiset tekevät kuitenkin päinvastoin käpertyessään kuvitteelliseen poteroonsa ”suomalaisuusohjelmallaan”, joka on mielestäni epäasiallinen, harhaanjohtava ja tuhoisa. Olipa tarkoitus aito tai pelkkää provosointia, ohjelman ehdotukset ovat vakavia ja haitallisia. Kun me muut pyrimme ratkaisemaan akuutteja ongelmia ja luomaan kestävää kasvua pitkäjänteisesti, perussuomalaiset haluavat heikentää perustuslaillisia oikeuksia ja herättää muukalaisvastaisuutta häpeällisillä aloitteillaan.

Vaikka näkemyksiä onkin  useita, elinkeinoelämän, kansainvälisten järjestöjen ja yhdistysten viesti on selvä: kaksi kansalliskieltä on Suomelle etu. Tämä etu ei kavennu aikana, jolloin portista Venäjälle on tullut muuri, ja jolloin myös Itä-Suomi katsoo yhä enemmän länteen. Kun Suomi ja Ruotsi kulkevat käsi kädessä Natoon. Kun teemme laajempaa yhteistyötä kriisivalmiustoimissa Ruotsin kanssa. Kun pohjoismaisella yhteistyöllä voi olla entistä tärkeämpi rooli.

Ruotsin kieli ei kosketa vain sitä vähemmistöä, jonka äidinkieli Suomessa on ruotsi. Kielellä on myönteinen merkitys koko kansalle, se on rikastuttava elementti, jolla on itseisarvoa ja josta on hyötyä. Pitää katsoa pidemmälle. Silloin huomaamme nopeasti, että ruotsin kieltä käytetään pitkälti yli 20 miljoonan pohjoismaalaisen asukkaan välisessä viestinnässä ja suomi on pienempi kieli, mutta silti myös kieli, jota puolustamme, kehitämme ja josta olemme ylpeitä. Koska rakastamme sitä. Kuten rakastamme ruotsin kieltäkin.

Kyse on myös oikeuksien turvaamisesta. Perustuslaissa todetaan: ”jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla”.

Perustuslain mukaan ”julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan”. Perussuomalaiset haluavat murskata nämä yhtäläiset perusteet. Me haluamme taata ne.

Tällä hallituskaudella kansalliskielet on otettu lainvalmistelussa ja lainsäädännössä paremmin huomioon kuin edellisessä porvarihallituksessa. Nyt myös kansalliskielistrategia on päivitetty. Viimeisin merkittävä parannus on ruotsin kielen viikkotuntien lisääminen vuosiluokilla 6–9. Ruotsin kielen opetuksen alkamisen aikaistaminen muutama vuosi sitten oli perusteltua, mutta se merkitsi sitä, että oppituntien määrä oli liian pieni jaettavaksi neljälle vuodelle, kuten ruotsin kielen opettajat ovat todenneet. Sen sijaan kaikki hyötyvät toisen kotimaisen kielen yhtäjaksoisesta opetuksesta ilman pidempiä keskeytyksiä.

Kuten 2019 hallitusneuvotteluissa totesimme, haluamme sosiaalidemokraattien vahvistavan ruotsin kielen asemaa. Ero vuoden 2015 hallituksen muodostamiseen oli ilmeinen. Kysymys kuuluu, mikä on muiden suurten puolueiden kanta asiaan 2023?

Johan Kvarnström

Kansanedustaja, SDP

Raasepori