Meidän tulisi arvostaa ammattiin tähtääviä tutkintoja enemmän!

Ilman käytännölliseen osaamiseen perustuvia ammatteja koko yhteiskunta pysähtyy. Ne ovat edellytys sille, että kaikki sujuu, toimii, toimitetaan, huolletaan, rakennetaan, hoidetaan, korjataan, saadaan näyttämään ja maistumaan hyvältä ja kuulostamaankin hyvältä. Siitä huolimatta ammatillisesta koulutuksesta puuttuu edelleen sen ansaitsema arvostus. Ammattikouluun meno tai pääsy on yhtä mukavaa ja tärkeää kuin lukiokoulutuskin, mutta kulttuurissamme lukio-opiskelijaa ympäröi silti aivan erilainen juhlallisuus. Tarkoitukseni ei tietenkään ole väheksyä yhtä, vaan nostaa toista ja asettaa tasa-arvoinen tavoite toisen asteen koulutukselle tulevaisuudessa.

Tietysti kehitystä on tapahtunut ajan myötä. Ammatillisten oppilaitosten valmistujaiset ovat saaneet hieman enemmän loistoa, eikä eri linjojen omien päähineiden symbolista merkitystä pidä aliarvioida. Samaan aikaan meillä on vielä pitkä matka todelliseen kulttuuriseen tasa-arvoon. On joitakin asioita, joita voimme tehdä tai joihin voimme keskittyä oikeudenmukaisen muutoksen aikaansaamiseksi tässä asiassa.

Ensimmäiseksi: resursointi. Tässä kohden asia on menossa oikeaan suuntaan aikana, jolloin Marinin hallitus on laittanut enemmän rahaa ammatilliseen koulutukseen. Toiseksi: lainsäädäntö. Tällä kaudella totutettu laajennettu oppivelvollisuus näyttelee isoa roolia positiivisessa mielessä. Toinen näkökohta koskee sitä, kuinka suuri osa koulutuksesta on lähiopintoja. Itsenäiset opinnot voivat kuulostaa mukavalta, mutta eivät sovellu kaikille - varsinkaan käytännön aineissa - ja niistä tulee helposti tekosyy säästää rahaa.

Myös lukion ja ammatillisen oppilaitoksen välisiä rajoja eri tavoin hämärtävästä uudistuksesta voitaisiin alkaa keskustella hyödyllisesti. Ruotsissa ammattikoulut (fackskolor, yrkesskolor) ja lukiot (gymnasier) yhdistettiin lukioiksi jo kauan sitten. Sillä on ainakin yhteiskunnallisesti myönteinen vaikutus. Ruotsissa valmistumisriitit (”ta studenten”, ”utspring från gymnasiet”) ovat yhtä juhlalliset riippumatta siitä, onko kyseessä ammattitutkinto tai ylioppilastutkinto. Ja niin sen pitääkin olla: yhtä mukavat juhlat riippumatta siitä, minkä tyyppisestä tutkinnosta on kyse.

Meidänkin olisi jo hyvä ajatella, että ensi kerralla valmistumisen aikaan voisimme pitää yhtä suuret juhlat, toteuttaa yhtä hienot valokuvaukset ja pitää yhtä hienoja hattuja, saada yhtä paljon ruusuja ja yhtä paljon arvostusta, yhtä paljon mediahuomiota, olipa kyse sitten ylioppilas- tai ammattillisesta tutkinnosta.

Olisi helpompaa suoda yhtäläinen huomio ammattioppilaitosten ja lukioiden valmistujaisille, jos valmistuminen, myös ammatillisessa koulutuksessa, tapahtuisi tiettynä lauantaina eikä jakautuisi useille viikoille kuten nyt. Joskus jotain tapahtuu aivan odottamatta arki-iltana. Kerran vuodessa itselläni on vaikeuksia löytää tietoa ammatillisten oppilaitosten valmistujaisista, vaikka etsisinkin perinpohjaisesti järjestäjien nettisivuilta, kun taas lukioiden valmistumispäivän voin löytää suoraan googlaamalla.

Uudet kokkimme, kauppatieteilijämme, kampaajamme, rakentajamme, asentajamme ja kaikki muut ansaitsevat suuren yhteisen päivänsä. Tämä voi tuntua pieneltä asialta, mutta se voi vaikuttaa näkemyksiimme ammatillisesta pätevyydestä. Meidän ei pidä asettaa teoreettista ja käytännön tietoa toisiaan vastaan, vaan kunnioittaa molempia suuresti ja ymmärtää, että molempia tarvitaan.

Johan Kvarnström, SDP

Raasepori

Kansanedustaja