Arvovalinta (kolumni, Etelä-Uusimaa)

Etelä-Uusimaa

25.5.2023

Arvovalinta

Toukokuu on odotusten kuukausi politiikassa. Odotamme jännityksellä, onnistuuko oikeistopuolueet kokoomus, perussuomalaiset, RKP ja KD muodostamaan hallituksen? Jos he onnistuvat, maamme saa oikeistolaisimman hallituksen modernin Suomen historiassa. Selvä enemmistö näiden puolueiden kansanedustajista on vaalikoneiden perusteella konservatiivisia.

Lopputuloksesta ei voi olla varma. Mitä tahansa voi vielä tapahtua. Tässä tilanteessa eduskunnassa on aika rauhallista, joten minulla on ollut paremmin aikaa mm. alueellisiin kysymyksiin kuten valtatiehen 25.

Viime viikkojen aikana on kuultu ikäviä lausuntoja Säätytalolta, lähinnä PS:n edustajilta. He ovat mm. pilkanneet Ilmastopaneelin johtajaa, sanoneet haluavansa puuttua Ylen sisältöihin ja pyytäneet selvitystä siitä, olisiko rikoslain pykälissä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan liikkumavaraa, ja kirjoittaneet että politiikan liikkumavara on liian kapea, jos on kyse “vasemmistosta”, koska pitäisi ottaa huomioon mm. kansainvälisiä sopimuksia ja ihmisoikeuksia.

Uusi hallitus tuskin lähtee puuttumaan Ylen journalistiseen sisältöön. Sekä kokoomus että PS ovat kuitenkin ehdottaneet rajuja leikkauksia Ylen toimintamenoihin (120–144 miljoonaa euroa). Puolustin Yleä kauden ensimmäisessä puheenvuorossani täysistunnossa kuukauden alussa:

“Ylen heikentyminen olisi haitallista yhdenvertaisuuden, demokratian ja demokraattisen keskustelun kannalta. Näinä disinformaation levittämisen ja some-kuplien aikoina tarvitaan yhteisiä foorumeita, jotka eivät ole riippuvaisia kaupallisuudesta, ja jotka ovat kaikkien saatavilla.”

Oikeistohallituksen muodostaja Petteri Orpo pitää kiinni kuuden miljardin euron sopeuttamisesta tällä kaudella, mikä tarkoittaa rajuja leikkauksia hyvinvointipalveluista. Hän kommentoi viime viikolla tulevia säästöjä ja sanoi, että joka paikasta pitää tinkiä. Tästä olen eri mieltä.

Menoja tulee itse asiassa lisätä koulutukseen ja sote-palveluihin, erityisesti mielenterveyden palveluihin. Se on mielestäni pitkässä juoksussa järkevää taloudellisestikin.

Taloudellinen tilanne on luonnollisesti haastava tuplakriisin jälkeen (pandemia ja sota). Miljardin euron tuloveroalennus, josta olisi eniten hyötyä suurituloisille, on tästä huolimatta edelleen Orpon suunnitelmassa. Puhutaan säästötalkoista. Suurituloisten panos olisi, että pitäisi pärjätä vähän enemmällä rahalla (miten raskasta!). Kun taas heikommassa asemassa olevien ihmisten, jotka jo kamppailevat arkielämässään, tulisi pärjätä vähemmällä. Kyllä, talouspolitiikassa on arvovalintoja.

No, miksi SDP ei saanut kutsua Säätytaloon? Orpo viittasi eroihin “kriisitietoisuuden tasossa”. Ilmeisesti hän ei tarkoittanut sote-sektorin kriisiä, kun sen tilanne tuli hänelle yllätyksenä neuvottelujen aikana. Ilmeisesti hän ei tarkoittanut myöskään ilmastokriisiä, eikä biodiversiteettikriisiä. Nämä ilmiöt saivat neuvotteluissa ainoastaan alapöydän paikan, mikä kertoo paljon priorisoinnista.

Orpo puhui tietenkin taloudesta. Ja kyllä, Suomen julkinen talous on rakenteellisesti alijäämäinen. Se on tosiasia. Kestävyysvajeen aivan keskeinen syy on demografinen, eli väestön ikääntyminen ja työikäisen väestön määrän väheneminen. Vastaus tähän ei voi olla kiristynyt maahanmuuttopolitiikka. Se on itsestään selvää. Ja tässä asiassa, kuten ilmastopolitiikassakin Orpolla on enemmän haasteita PS:n kanssa kuin hänellä olisi SDP:n kanssa. Mutta oikeistopuolueiden kanssa hän pystyy ajamaan leikkauksia ja työelämän muutoksia, jotka olisivat mahdottomia työväen puolueelle. Siinäkin arvovalinta.

Pitää myös antaa kehuja. Kesäkuussa 2017 Orpo piti hienon puheen kokoomuksen periaateohjelmaseminaarissa. Siinä hän totesi:

“Mikään määrä pragmaattisuutta ei saa ajaa meitä törmäyskurssille perusarvojamme vastaan. Maailmanhistoriasta löytyy karmaisevia esimerkkejä seurauksista, kun perusarvoja aletaan nakertaa. [...] Olisimmeko avaamassa ovia hallitusvaltaan Jussi Halla-aholle ja sitä arvomaailmaa edustaville voimille, jotka hänet nostivat perussuomalaisten johtoon?”

Hänen vastauksensa oli: ei. Joten, kysyn: mikä on tulevan hallituksen arvopohja?

Jää nähtäväksi. Me sosialidemokraatit jatkamme joka tapauksessa työtä oman vaihtoehtomme puolesta, omien aatteidemme puolesta. Tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, solidaarisuuden, rauhan ja vapauden puolesta. Jos jäämme oppositioon, niin meidän pitää näyttää, että oppositiopolitiikkaakin voi ja pitää tehdä rakentavasti ja asiallisella tavalla. 

Kesällä käymme neuvoa-antava jäsenvaalia uudesta puheenjohtajasta. Siinä kisassa tuen Antti Lindtmania.

Johan Kvarnström

Kansanedustaja (SDP)

Raasepori