Som stödperson på Lojo BB. Tukihenkilönä Lohjan synnytysosastolla.

Som stödperson på Lojo BB och bevittnar HUS omänskliga personalpolitik. Gilla det här inlägget om du också vill att personalen ska behandlas med respekt och dela gärna den här berättelsen.

Tukihenkilönä Lohjan synnytysosastolla todistamassa HUS:in epäinhimillistä henkilöstöpolitiikkaa. Tykkää tästä julkaisusta, jos sinäkin haluat, että henkilökuntaa kohdellaan kunnioittavasti, ja jaa tämä tarina eteenpäin.

Barnmorskan Pernilla frågade om jag kunde komma med som stödperson till hörandet där hon får besked om uppsägning eller omplacering. Att ställa upp var en självklarhet.

Det hinner inte gå många minuter innan vi mött flera gråtande kollegor till henne. Stämningen är sorgsen. Några kollegor till dem har dagen innan blivit uppsagda, och idag har de själva fått besked om att i december bli omplacerade till andra städer än de önskat, en del till andra uppgifter än de önskat.

Budet har varit: godkänn omplaceringen eller bli uppsagd. Och de har fått en timmes betänketid. En timme…

Då det är vår tur frågar jag vem som bestämt att betänketiden är så kort? Det har personaldirektören.

Är det rimligt?

Svaret är att det är praktiskt nödvändigt för att arbetslistorna ska bli klara i tid. Men är det inte praktiskt svårare för arbetstagaren att ens arbetsplats flyttar till en annan stad från och med 2 december? Och det är ju inte vårdarnas fel att avdelningen stänger så här abrupt.

Pernilla får veta vad som erbjuds henne, men många frågor är obesvarade, frågor som är helt relevanta för att veta hur den praktiska vardagen ska gå ihop.

Borde hon inte få svar på sina frågor innan hon fattar beslut? Hon kan ringa sin nya förman och diskutera får vi höra. Om det lyckas inom tidsgränsen är dock oklart.

Hennes man är på jobbet, det vore väl ett minimikrav att hon hinner diskutera med sin familj…? 

(Tystnad.)

Helt surrealistiskt är det för Pernillas kollega som har fött barn på avdelningen mindre än ett dygn innan sitt hörande.

Det är minst sagt förståeligt att folk är upprörda. HUS behandlar personalen respektlöst trots att den enligt sammanslutningens strategi är den viktigaste resursen.

“En välmående personal möjliggör den bästa och mest högklassiga kundupplevelsen” står det att läsa.

HUS handlingar säger något helt annat.

Personalen följer fackets råd. Huruvida HUS har agerat lagenligt eller lagstridigt återstår att se, men det är i varje fall inte i lagens anda. Det här strider mot god sed och stärker inte direkt branschens attraktionskraft.

Det här är galet.

Vi får vid behov utreda lagändringar för att garantera att något liknande inte sker igen.

Vårdsektorn förtjänar bättre. Personalen förtjänar att behandlas med respekt.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Kätilö Pernilla kysyi, voisinko tulla hänen kanssaan tukihenkilöksi kuulemistilaisuuteen, jossa hän saa tiedon irtisanomisesta tai työn tarjoamisesta toisessa työpisteessä. Myönteinen vastaukseni oli itsestäänselvyys.

Ei ehdi kulua montaakaan minuuttia, kun kohtaamme useita hänen itkeviä kollegoitaan. Tunnelma on surullinen. Joitakin heidän kollegoistaan on irtisanottu edellisenä päivänä, ja tänään he ovat saaneet tiedon, että heidät siirretään joulukuussa toisiin kaupunkeihin – ei niihin, joita he olisivat toivoneet – tai tehtäviin, joita he eivät ole toivoneet.

Viesti on ollut selvä ja tyly: hyväksy siirto tai tule irtisanotuksi. Harkinta-aikaa on annettu yksi tunti. Tunnin miettimisaika?!

Kun tulee meidän vuoromme, kysyn, kuka on päättänyt näin lyhyestä harkinta-ajasta?

Henkilöstöjohtaja.

Onko se kohtuullista?

Vastaus on, että se on käytännössä välttämätöntä, jotta työvuorolistat saadaan ajoissa valmiiksi. Mutta eikö ole käytännössä vaikeampaa työntekijälle, että hänen työpaikkansa siirretään toiseen kaupunkiin 2. joulukuuta alkaen? Eikä ole hoitajien syy, että osasto suljetaan näin yllättäen.

Pernilla saa tiedon tarjouksesta, mutta moniin kysymyksiin ei saada vastauksia – kysymyksiin, jotka ovat täysin oleellisia, jotta arjen järjestäminen onnistuisi.

Eikö hänen pitäisi saada vastaukset kysymyksiinsä ennen kuin hän tekee päätöksen?

Samme kuulla, että hän voi soittaa uudelle esimiehelleen ja keskustella asiasta. On kuitenkin epäselvää, onnistuuko se annetussa aikarajassa.

Hänen miehensä on töissä. Vähimmäisvaatimus olisi, että hän ehtisi keskustella perheensä kanssa…?

(Hiljaisuus.)

Täysin absurdi tilanne on Pernillan kollegalle, joka oli synnyttänyt osastolla alle vuorokausi ennen omaa kuulemistaan.

Ei ole ihme, että ihmiset ovat järkyttyneitä. HUS kohtelee henkilöstöä epäkunnioittavasti, vaikka organisaation strategian mukaan henkilöstö on sen tärkein voimavara.

"Hyvinvoiva henkilöstö mahdollistaa parhaan ja laadukkaan asiakaskokemuksen" strategiaan on kirjattu.

HUS:in teot kertovat aivan muuta.

Henkilöstö noudattaa ammattiliiton neuvoja. On vielä nähtävä, onko HUS toiminut lain mukaisesti vai lainvastaisesti, mutta tämä ei ainakaan ole lain hengen mukaista. Tämä rikkoo hyvää tapaa eikä suinkaan lisää alan houkuttelevuutta.

Tämä on järjetöntä.

Tarvittaessa meidän on harkittava lakimuutoksia, jotta voimme taata, ettei vastaavaa tapahdu enää uudelleen.

Sote-ala ansaitsee parempaa. Henkilöstö ansaitsee tulla kohdelluksi kunnioittavasti.