Puheenvuoroni ilmastovuosikertomuksesta, mitt anförande om klimatårsberättelsen

Maaliskuu, mars 2025

Arvoisa puhemies, ärade talman,

Näinä epävarmoina aikoina on hienoa, että ympäristövaliokunnan mietintö näin tärkeästä asiasta, eli ilmastovuosikertomuksetsta, oli yksimielinen. Kiitos kaikille hyvästä yhteistyöstä!

Iso kuva on se, että päästöt vähenevät, mutta nettopäästöt ovat vielä kestämättömällä tasolla.

Johtopäätöksenä on siis edelleen, että lisätoimia tarvitaan.

Jotta voisimme saavuttaa hiilineutraaliustavoitteen, tarvitsemme hiilinieluja.

Ilmastovuosikertomus käsittelee menneitä, ja tällä hetkellä maankäyttösektorin tilanne on vähintäänkin haastava, kun hiilinielusta on tullut päästölähde.

Tässä tilanteessa, kun ilmastokriisi pahenee kuukausi kuukaudelta, meidän pitäisi tehdä enemmän – ei vähemmän – hiilineutraaliuden saavuttamiseksi.

Valtion rooli on tässä keskeinen. Tästä näkökulmasta on huolestuttavaa, että hallituksen ilmastopoliittinen linja on epäselvä.

Millaisia signaaleja lähetetään, kun merkittävä osa hallituspuolueiden edustajista ja jopa pari hallituspuolueiden puheenjohtajaa horjuttaa tavoitteen toteutumista?

Tämä johtaa siihen, että Suomessa keskustellaan nyt siitä, pitäisikö ilmastotavoitteita lykätä, vaikka meidän pitäisi keskustella lisätoimista ja reilusta siirtymästä.

Ratkaisuja olisivat esimerkiksi nykyisten ilmastosuunnitelmien ja tiekarttojen toteuttaminen ja päivittäminen, maankäyttön muutosmaksu, metsälain uudistus, uusi luontolaki, joka vastaa ilmastolakia, sekä merkittävästi laajentunut valtion metsien suojelu tutkijoiden vetoomuksen mukaisin kriteerein.

Ärade talman,

I dessa osäkra tider är det glädjande att miljöutskottets betänkande i en så här viktig fråga som klimatårsberättelsen var enhälligt.

Den stora bilden är att utsläppen minskar, men att nettoutsläppen fortfarande är på en ohållbar nivå.

Slutsatsen är därför fortfarande att ytterligare åtgärder behövs.

För att vi ska kunna uppnå målet om koldioxidneutralitet behöver vi kolsänkor.

Klimatårsberättelsen behandlar det förflutna, och just nu är situationen inom markanvändningssektorn minst sagt utmanande, eftersom kolsänkan har blivit en utsläppskälla.

I denna situation, där klimatkrisen förvärras månad för månad, borde vi göra mer – inte mindre – för att uppnå klimatneutralitet.

Statens roll är central i detta. Och ur det perspektivet är det oroväckande att regeringens linje är oklar.

Vilka signaler sänds ut när en betydande del av regeringspartiernas representanter och till och med ett par av partiledarna ifrågasätter målet?

Det leder till att diskussionen i Finland nu handlar om huruvida vi borde skjuta upp våra klimatmål, när vi egentligen borde diskutera ytterligare åtgärder och en rättvis omställning.

Lösningar skulle till exempel vara genomförande och uppdatering av de nuvarande klimatplanerna och färdplanerna, en avgift för ändrad markanvändning, en justering av skogslagen, en ny naturvårdslag som motsvarar klimatlagen, samt ett betydligt utökat skydd av statliga skogar enligt kriterierna i forskarnas upprop.

Arvoisa puhemies,

On täysin hälyttävää, että vielä vuonna 2025 maailmassa ei ole ainuttakaan hiilineutraalia hyvinvointivaltiota. Sen, että sellainen olisi olemassa, symboli- ja signaaliarvoa ei pidä aliarvioida.

Tavoitteen saavuttaminen olisi kuitenkin jotain aivan muuta kuin symbolipolitiikkaa – se olisi vastuunkantoa, inspiraation lähde ja loisi uskottavuutta välttämättömälle siirtymälle niin EU:ssa kuin globaalistikin.

Sopeutuminen ilmastokriisiin jälkikäteen tulee kalliimmaksi kuin globaalin lämpenemisen hillitseminen ajoissa.

Kuten ympäristövaliokunnan mietinnössä todetaan:

”jos ilmaston muutoksen hillintä epäonnistuu ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita ei saavuteta, Suomen talouskasvu hidastuu. Kasvun hidastuminen laskee julkisyhteisöjen tulojen rahamääräistä tulevaa tasoa ja lisää menoja suhteessa bruttokansantuotteeseen ja johtaa edelleen velkasuhteen kasvuun.”

Ärade talman,

Det är egentligen helt alarmerande att det ännu år 2025 inte finns en enda koldioxidneutral välfärdsstat i världen. Symbol- och signalvärdet i att det skulle finnas en sådan ska inte underskattas. Det vore mer än symbolpolitik att nå målet, det vore ansvarstagande, det vore en inspirationskälla och det skulle skapa trovärdighet för den nödvändiga omställningen både inom EU och globalt.

Att anpassa sig till klimatkrisen i efterhand blir dyrare än att bromsa den globala uppvärmningen.